Tasapaino on tasapainoilua

Kun kehossamme alkaa esiintyä väsymystä, voimattomuutta, kipuja – olemme tulleet yhdelle elämämme risteysalueista. Kehomme pyytää muutosta. Jokin tai mahdollisesti useampi toiminta arkielämässämme kehittää epätasapainoa, jonka vallitessa huomaamattamme alamme uupua. Matka todelliseen uupumustilaan voi olla vielä pitkä ja verkkainen, joten emme tee mitään elämän laatumme parantamiseksi. Mutta voisiko tuleva työväsymys- tai peräti sairauskuvio olla vältettävissä, jos reagoisimme kehomme viesteihin NYT ?

Kun koemme mielen rauhaa, sanomme olevamme tasapainossa. Jos mielen rauhamme syystä tai toisesta järkkyy, koemme tilan epämukavana, tasapainottomana. Onko mahdollista kehittää
henkilökohtaista tasapainoa, joka auttaisi meitä pysymään levollisina,
energisinä, onnellisina jne. niissä olosuhteissa, missä juuri nyt olemme ? Onko tällaisella kehityksellä mitään tekemistä kehomme hyvinvoinnin kanssa ?

Tasapaino-sanan määritelmä löytyy mm.
http://www.suomisanakirja.fi:

1. balanssi. tila jossa kappaleen tai kappalejoukon paino jakautuu tukipisteen tai -pisteiden suhteen siten, että kappale(id)en asema pysyy ilman ulkoista vaikutusta muuttumattomana.

2. ihmisen tai eläimen normaali, varsinkin lihasten avulla ylläpitämä asento

3. asennon vakavuudesta, liikkeiden hallitsemisesta,
horjumatta, kaatumatta, vakaana pysymisestä.

4. (Fysiikka)
yleensä tila, jossa muutokseen pyrkivät tekijät kumoavat toisensa.

5. (kemia) tila jossa kemiallisissa reaktioissa
muodostuvien aineiden ja lähtöaineiden suhde pysyy vakiona.

6. kuvainnollisesti: a. sopusointuisesta, vakaasta, normaalista, harmonisesta tilasta.

Tasapaino on olotila, joka ulkoisesti katsoen ei horju. Mutta tarkemmin tarkastellessa voisimme havaita jatkuvaa pientä liikehdintää, joka ei näkyvästi heiluta ydintä – keskipistettä, missä vastavoimat kohtaavat. Tasapaino ei ole siis paikoilleen pysähtymistä, vaan aktiivista jatkuvaa reagointia. Se vaatii valintoja; asiat, jotka kehittävät meitä ja tukevat eheytymistämme vastavoimanaan asiat, jotka eivät edesauta etenemistämme tai jopa hidastavat/rajoittavat sitä. Se vaatii kurinalaisuutta ts. rytmejä, joiden avulla vuoroin annamme itsellemme mahdollisuuden todelliseen lepoon ja vuoroin haastamme liikkeelle. Näin itse asiassa pidämme yllä mahdollisimman positiivista muutosta, jota esimerkiksi kipeytyvä kehomme odottaa. Muutos on pysyvä olotila. Jatkuva itsensä / ympäristön tarkkaileminen on välttämätöntä.

Janesh Vaidya, teoksessaan kehon ja mielen ayurveda
kiteyttää asian näin: Persoonallisuus on sama asia kuin henkilön kyky käsitellä erilaisia elämäntilanteita. Meillä jokaisella on henkilökohtainen refleksijärjestelmämme, joka laukaisee kehoreaktion esim. tilanteessa, jossa koemme itsemme enemmän tai vähemmän uhatuksi. Jännitys menee vatsaan, saa aikaan pään särkyä jne. Jokainen tunnetila on myös kehollinen tila. Ongelmamme on, että pyrimme muuttamaan vain ulkoista vaikutinta (joka toki usein on välttämätöntä), mutta emme puutu epätasapainon jatkumiseen sisällämme. Mielemme jatkaa tunnetilasta kiinni pitämistä, joka puolestaan jatkaa kehon tilan horjuttamista ja siten itse synnytämme negatiivisen kierteen sekä pidämme huomaamattamme sitä yllä. Kun emme tasapainota sisäisiä energioitamme silloin, kun ulkoapäin koettu uhka (todellinen tai kuvitteellinen) meitä kohtaa, jäämme epätasapainotilaan, joka horjuttaa viime kädessä terveyttämme.

Kehon harjoituksilla autamme samalla mieltämme
harjaantumaan ja mielen harjoituksilla, joihin mm. kurinalaisuus ja rytmit liittyvät, autamme kehomme aineenvaihdunta- yms. prosesseja toimimaan paremmin. Aamuvoimistelut ja iltarentoutukset voivat olla avain kohti sisäisesti ja ulkoisesti mahdollisimman kivutonta ja tasapainoista elämää.