Muutos on kuntoutumisen ja eheytymisen lähtökohta. Muutosprosessin aikana voimme tunnistaa etenemistämme estävät ja edistävät ominaisuutemme. Vuorokeskustelusta näiden kahden tietoisuuden välillä syntyy toiminta.

Pelko estää meitä usein muuttumasta. Emme aina edes tunnista, että ratkaisumme pohjautuu pelkoon. Pelolla on monenlaiset kasvot, jotka voimme kokea vihan, kateuden, ennakkoluulojen yms. tuntemuksina. Nämä tunteet estävät meitä tekemästä muutoksia elämässämme. Kuitenkin suurin pelättävä asia elämässä on usein pelko itse. Pelkäämme henkilökohtaista voimaamme, joka on itsellemme vielä tuntematonta. Tuon voiman esiin saaminen edellyttää muutoksia. Muutokset arjessa alkavat myös muuttaa ajatteluamme ja silloin alamme itsekin muuttua - lähemmäksi sitä olemusta, joka oikeasti olemme. Se olemus voi olla hyvin erilainen kuin Minä, jonka tällä hetkellä koemme ja jonka usein muut ihmiset ja ympäristömme ovat mieleemme piirtäneet. Kun otamme tahtomme omiin käsiimme, irrottaudumme ympäristön meihin luomasta minäkuvasta, voimme löytää yllättäviäkin voimavaroja, joiden avulla kohdata ja toteuttaa tarvittavat muutokset.

Saamattomuus Muutos edellyttää myös kurinalaisuutta, sillä harva asia elämässä tapahtuu nappia painamalla. Jotta muuttuisimme ja voisimme paremmin, on meidän myös tartuttava arjen haasteisiin joka päivä, aina uudelleen. Mikäli haluamme vahvistua, on sopiva harjoittelu istutettava osaksi elämän tottumuksiamme ja samalla hylättävä tapoja, jotka johtaisivat meitä takaisin vanhoihin, kehitystämme estäviin kuvioihin. Saatamme herkästi tehdä ohjelmastamme liian vaativan, jolloin uuvumme monien muutosten kourissa ja lopulta luovutamme. Vanhoihin kaavoihin on niin kovin helppo siirtyä takaisin. Mutta, jos aloitamme asteittain, lempeästi, on meillä paremmat mahdollisuudet onnistua tavoitteessamme, sillä hyvä olo kannustaa meitä eteenpäin. Voimme kehittää lujuuttamme, kun olemme itsellemme riittävän lempeitä ja annamme asioille myös aikaa tapahtua.

Ylimielisyys Kolmas haaste muutoksen tiellä nousee esiin, kun huomaamme edistyvämme. Saatamme luopua harjoituksistamme, koska voimme jo paljon paremmin. Koemme ehkä kehittyneemme ihmisinä huomattavasti ja alamme tuntea itsemme "valmiiksi". Emme koe enää tarvitsevamme kannustusta tai harjoittelua. Unohdamme, että mieli palaa nopeastikin vanhoihin tottumuksiin, jos emme pidä kiinni uudesta elämäntyylistämme. Yhdessä päivässä saatamme pudottaa monien viikko0jen harjoituksen tuloksen näkymättömiin. Terve nöyryys on tietoisuutta siitä, miten ihmisen mieli on hauras ja houkutuksille altis. Nöyrä mieli ymmärtää myös toisen ihmisen heikkouden nähdessään voivansa itsekin pudota uudelta polulta, jos ei ole tarkkaavainen.

JOS ANNAMME ITSELLEMME MAHDOLLISUUDEN MUUTOKSEEN, OLEMME KUIN RITARIPERHOSIA, JOTKA NOUSEVAT ILMAAN OMIN VOIMIN, MOLEMMAT SIIPENSÄ TIEDOSTAEN.