Kivun luonteesta riippumatta kipukokemus kahlitsee sekä kehoa että mieltä. Kipukohdan kudosten jännittyminen ja kiristyminen laukaisee hälytyksen, jonka seurauksena muut kehon alueet valmistautuvat taisteluun tai pakenemiseen. Hengitys kiihtyy, verenpaine nousee jne. Kivulias tila tuottaa lisäksi huimausta, pahoinvointia yms., jotta ylikuohuva energia kehossa tulee jotenkin puristettua ulos. Tämä on kehon tapa käsitellä kipua.

Me emme ole pelkästään keho eivätkä kivut ole vain kehon kipuja. Kun elimistömme menee hälytystilaan, myös mieli hätääntyy. Voimme kokea tuon hätääntymisen erilaisina tunteina, jotka virtaavat hallitsemattomina. Ajatuksemme, sanamme ja tekomme ryöppyävät tunnemyrskyn voimalla ja riepottavat meitä varsinaisen fyysisen kivun lisäksi. Aina, kun mielen hallintamme hajoaa, syntyy PELKO. Kipukokemuksenkin kohdalla juuri pelko on voimakkain vastustajamme. Pelkäämme kivun voimistumista, vaurioitumista, hylätyksi joutumista jne. Voittaaksemme kivun sekä sen mukanaan tuoman hätätilan, meidän onkin keskitettävä kaikki voimamme pelon tunteen hallintaan. Pelko on kipua ylläpitävää voimaa.

Hengitys on silta kehon ja mielen välillä - tunnetilojen ylikuorma lisää hengityksen epävakautta. Pidätetty hengitys on pidätettyä lihasjännitystä - epätasapaino välittyy ja pysyy yllä juuri hengityksen avulla, mutta sitä voidaan myös hallita hengittämällä. Keskellä paniikkia, jonka kehomme reaktiot ovat synnyttäneet, pystymme tietoisen hengityksen avulla aloittamaan ensin kehomme ylikuohuvien virtausten ja sen mukana myös hallitsemattomien tunteidemme tasapainottamisen.

Alamme silloin siirtyä kohti rentoutumisen tilaa. Hengittämällä nenän kautta sisään ja suun kautta ulos alamme ottaa haltuun omaa määräysvaltaamme kiputilanteessa. Kun aluksi hengitys tulee puuskaisena ja voimakkaanakin puhalluksena, niin vähitellen voimme antaa sen tasaantua ja hengityksemme ohentua. Pallealihaksen liike rauhoittuu ja tämä viestittää hermostollemme, ettei voimakasta hälytystilaa enää tarvita. Ylimääräiset lihasjännitykset laukeavat, verenpaine laskee ja ennen kaikkea, ylitämme pelon tunteen, jonka jälkeen voimme keskittyä todellisen tilamme rauhoittamiseen. Rentoutumisen tilaa voidaan syventää lisäksi lempeän liikkeen avulla. Hiljaiset keinuttelut, pienet pyöritykset pitävät yllä nivelalueiden ja kudosten aineenvaihduntaa. Siellä, missä aineenvaihdunta toimii, on myös vähemmän kipuilua. Liike on lääkettä voimakkaankin kipukokemuksen yhteydessä. Kipukokemus on monimutkainen ja hyvin henkilökohtainen asia - sen tunnistaminen ja lievittäminen vie usein aikaa - kärsivällisyys ja sitkeä kehon tilan sallima harjoittelu ovat paras apuväline pitkittyneidenkin kipujen hoitamisessa.

Aristotelisen draaman kaaren mukaisesti kohokohtaa (katharsis) seuraa aina laskeutuminen / siirtyminen uuteen aikaan. Tämä laskeutuminen alkaa kivun hallinnassa pelon voittamisen jälkeen.