HENKINEN KASVU JA LUOVA TILA

Perhonen tarvitsee lentämiseen molempia siipiään. Niin myös me tarvitsemme heikkouksiamme löytääksemme sopivat vastavoimat, jotka auttavat meitä pysymään jatkuvassa kehityksessä. Luovuus on yksi meille tarjotuista lahjoista, jonka avulla ymmärryksemme itsestä ja maailmasta voi syventyä.

LUOVAN TILAN edellytys on mielen tyhjentyminen turhista kaavoista ja tottumuksista. Luovassa tilassa pysyminen edellyttää jatkuvaa valppautta ja hereillä oloa. Meidän on opittava käynnistämään tämä tila ja ylläpitämään sitä toimintamme edellyttämillä menetelmillä. Voimme saavuttaa tilan, kun vain tartumme toimeen. Jos tarkoituksemme on näytellä, on harjoitettava äänen käyttöä, ilmeitä ja roolihahmomme toimintatapoja jne.. Jos haluamme kirjoittaa, on meidän harjoiteltava kirjoittamista. Mutta on myös harjoitettava rohkeutta heittäytyä tyhjyyteen – ennalta suunnittelemattomaan todellisuuteen. Silloin on päästettävä irti kaavoista, teorioista ja tekniikoista, jotta sisimmästämme nouseva innovaatio pääsee näkyviin. Voimme antaa sanojen virrata paperille vapaasti, arvostelematta ja turhia miettimättä. Ensimmäisen vaiheen jälkeen muunnamme tekstiämme uudelleen ja uudelleen. Tiivistämme, täsmennämme, korjaamme virheitä jne. Näin, hiomalla kirjoittamaamme tekstiä, kehitämme samalla ajatteluamme.

Tuota irti päästämisen tilaa saattaa häiritä tai sen voi kokonaan estää monenlaiset tekijät. Liki kolmekymmentävuotisen urani aikana tanssi- ja teatteri-ilmaisun ohjaajana löysin kolme mielen hämmentäjää, joiden vallassa kehityksemme hidastuu tai pysähtyy kokonaan: pelko, saamattomuus ja ylimielisyys. Taiteilijan, joka haluaa syventää ilmaisuaan, on kohdattava nämä esteet aina uudelleen ja uudelleen. Hänen on löydettävä itselleen sopivat menetelmät, joiden avulla esteiden vastavoimat saadaan käyntiin. Sama koskee mielestäni henkistä kehitystä ja todelliseksi itseksi kasvamista. Molempien lähtökohtana on keskittyminen läsnäoloon nykyhetkessä sekä uuden suunnan etsiminen, löytäminen ja siinä kulkeminen. Keskittymisen jossain vaiheessa on tapahduttava irti päästäminen – vanhoista kaavoista, tunnerakenteista, opituista… kaikesta.

PELKO

Kun olemme kynnyksellä ja siirtymässä pois mukavuusalueiltamme, on ensimmäinen reaktio usein epävarmuus. Vanhaksi käyneet selviytymisstrategiamme eivät enää toimikaan emmekä välttämättä tiedosta, mihin olemme suuntaamassa. Kuin vasta kotelostaan kuoriutunut perhonen, viivyttelemme ratkaisevaan hetkeen tarttumista ja hypyn ottamista kohti tuntematonta.

TAHTO

Tahdon voima, urheus, hullun rohkeus ovat sanoja, jotka kertovat heittäytymisestä ”taisteluun”. Meidän on hiljennettävä henkilökohtaisen, menneisyytemme kaikuja kierrättävä taustamyllymme ja kohdattava eteen nouseva hetki. Se on pelon voittamisen hetki. Elämä itse laittaa meidät katsomaan peiliin ja tekemään valintoja, jotka johtavat muutokseen.

SAAMATTOMUUS

Todelliseksi itseksi kasvaminen edellyttää kaikilla elämisen tasoilla tapahtuvaa, jatkuvaa uudelleen
järjestelyä ja harjoittelua. Välillä pysähtyminen lepoon ja hiljaisuuteen kyllä auttaa latautumaan. Mutta, jos pysähdymme leporituaaleihimme liian pitkäksi aikaa, alkaa energiamme hiipua. Joskus on vaikea tarttua tarvittaviin toimiin, jotta saisimme vietyä aloittamamme projektin päätökseen. Henkilökohtainen
mukavuusalueemme kutsuu pidättäytymään entisissä kaavoissa ja etenemispiikin jälkeen tipahtamaan vanhaan toimintatottumukseen, vaikka tiedämme sen olevan meille jo kaikkea muuta kuin hyödyllinen. Maailma myös tarjoaa auliisti mieltämme hajaannuttavia ”virikkeitä”, joihin tartumme sen sijaan, että keskittyisimme etenemisemme kannalta olennaiseen.

ITSEKURI

Tarvitsemme ajoittain säännöllisiä rytmejä, joiden avulla pidämme yllä kehitystämme. Toimeen tarttuminen on tietoista kynnyksen ylittämistä. Onpa kyse sitten ajatusmantrojen toistamisen päivittäisestä rytmistä tai fyysisen tekemisen kautta ajatusmantrojen näkyväksi tuomisesta. Jos haluamme terveyttä, on meidän mantrojen ohella myös oikeasti muutettava elämäntapojamme. Jos haluamme oppia rauhallisuutta, on meidän haastavalla hetkellä tasapainotettava mielemme kuohuntaa esimerkiksi hengitysharjoituksen avulla. Kyse on mantraharjoituksen myötä avautuneeseen tilaisuuteen tarttumisesta koko olemuksellamme.

YLIMIELISYYS

Kun huomaamme etenevämme ja hallitsevamme itseämme sekä elämäämme yhä paremmin, olemme luonnollisesti iloisia ja tyytyväisiä kehitykseemme. Jos takerrumme tähän tyytyväisyyden tilaan, saatamme kokea oikeassa olemisen houkutuksen. Silloin muut ihmiset ajatuksineen ja tekoineen alkavat vaikuttaa vähäpätöisemmiltä. Ympäristöllä ei enää tunnu olevan meille mitään annettavaa, joten alamme turhautua. Kuvittelemme oppineemme ja kokeneemme kaiken tarvittavan ja sitten uskomme tuon kuvitelmamme todeksi.

NÖYRYYS

Meidän on aika muuttaa näkökulmaa. Turhautumisen tunne on hyödyllinen tietoisuuden herättelijä. Voi olla, että hetkellinen pysähtyminen onkin tarpeen voidaksemme ymmärtää, ettemme ole ymmärtäneet riittävästi. Hiljainen läsnä oleminen, kuunteleminen ja katseleminen auttavat kaikkitietävää egoamme etsimään ovea, joka aukeaa uusiin oivalluksiin. Me törmäämme näihin mielen samentajiin aina uudelleen niin kauan kuin etenemisemme tällä maallisella polulla jatkuu. Voimme voittaa ne tietoisella tilanteen tai tunteen haltuun ottamisella ajatuksin ja teoin. Tietoisuutemme vapautuu alemman mielen kahleista, kun pidämme itsemme valppaina jokaisessa nykyhetkessä.