Omat ajatuksemme ovat voimakkaita elämämme rakentajia. Tätä emme aina ymmärrä. Emme myöskään aina tunnista ajattelevamme "ajattelemattomasti". Silloin, kun annamme tunnekuohumme johtaa ajatteluamme sen sijaan, että oikeasti tarkastelisimme tilannetta ajatuksen kanssa. Otan esimerkiksi pelon, joka kaikkein herkimmin vaikuttaa elämämme kulkuun.

Terve pelko auttaa meitä väistämään vaarallisia tilanteita, se pitää meidät valppaina. Sairastuttava pelko sen sijaan alkaa huomaamatta hallita mieltämme, jos emme "siivoa" pelon tunnetta mielestämme, kun todellista vaaraa ei enää ole. Pelon tunnetta voi joskus olla vaikeata tiedostaa. Pelko näyttäytyy meille vihan, halveksunnan, ilkeyden, tuomitsemisen tarpeen tms. muodossa. Tällaisina hetkinä emme tunnista, että kaiken takana on pelko. Mitä ja miksi pelkäämme, se voi avautua meille vasta, kun opimme hallitsemaan tunteen vallassa sinkoilevia ajatuksiamme. Kiinnittämällä huomiomme vain konkreettiseen tapahtumaan ilman oman tunteemme leimaa, voimme vähitellen vapauttaa ajattelumme ja tiedostaa tunteittemme todellisen pohjan: pelon. Pelko ei poistu, vaikka joka päivä uudelleen ja uudelleen vaatisimme muita ihmisiä muuttamaan käyttäytymistään meidän toiveidemme mukaisiksi. Päinvastoin, noista ratkaisuista pelko voimistuu, koska se "on osoittautunut oikeaksi". Maailma ja sen ihmiset eivät koskaan tule toimimaan niin kuin juuri me haluaisimme. Muiden ihmisten sijasta meidän on katsottava suoraan pelon tunnetta, jota itse pidämme yllä omien mielikuviemme voimalla. Nämä mielikuvat puolestaan saavat helposti värinsä muistikuvien pohjalta, joten muistojen tarkistaminen ja parantaminen on tärkeää. Pelko hallitsee ajatteluamme refleksin nopeudella, jolloin emme aina reagoi tilanteisiin selkeästi, vaan pikemminkin tunnereaktion pohjalta sekä sen sokaisemana. Esimerkiksi näin: Kun tunnen epävarmuutta, voin kokea minkä tahansa normaalin elämän tilanteen uhkaksi. Istun vaikka työhuoneessani, kun työkaverini tulee sisään. Hän kävelee ohitseni keittiön puolelle juomaan lasillisen vettä ja poistuu. Mieleeni nousee kaksi hyvin erilaista ajatusta: 1) Jos annan epävarmuuteni nousta esiin, jolloin pelko toimii hallitsijana, koen tuon hetken itseäni loukkaavana: Mitä tuokin ihminen tulee kyttäämään minun tekemisiäni. Halusi vain nähdä teenkö töitä oikein ... 2) Toinen ajatus kulkee näin: Kas, hänelle tuli jano kesken työskentelyn. Tässä jälkimmäisessä ajatuksessa en anna oman epävarmuuteni johdattaa ajatteluani, vaan totean puhtaan tapahtuman.

NIIN KUIN AJATTELEN, SITEN OLEN OLEMASSA Ajatuksillamme muokkaamme omaa energiakenttäämme jatkuvasti. Energiamme heijastuu ulospäin sanoina ja tekoina. Ajattelumme muokkaa mielikuvia, joita olemme muista ihmisistä ja tilanteista itsellemme luoneet. Juuri nuo mielikuvat antavat meille vihjeen vain omasta energiastamme ja mielen tilastamme, ne ovat heijasteita. Ajatteluni muokkaa minua, mutta itse voin myös päättää minkälaisia nuo ajatukseni ovat. Jos etsin toisten tekemisistä riidan aiheita, saan riidellä. Jos etsin muista ihmisistä rakkauden ilmenemismuotoja, saan rakastaa. Minä päätän. Voin opettaa itseäni ajattelemaan asioita positiivisesti. Minun on aloitettava negatiivisen ajatteluni tiedostaminen sillä hetkellä, kun se nousee esiin. Esimerkiksi yllä mainitussa tilanteessa, kun mieleni syöttää negatiivisen ajatuksen "kyttäämisestä", voin muotoilla vasta-ajatuksen: Höpö höpö, hän meni keittiöön juomaan vettä, ei muuta. Tunteisiin sidotut ajatuskoostumat ovat voimakkaita ja positiivisen ajatuksen syöttäminen sisäiseen tietojärjestelmäämme vaatii paljon enemmän toistoja kuin negatiivisen. Siksi tuota vastalausetta on hyvä toistaa useamman kerran heti kyseisessä tilanteessa. Sen perään voi vielä vahvistaa epävarmuudesta vapatumista lauseella: Minua rakastetaan juuri sellaisena kuin olen. Tätä viimeksi mainittua lausetta kannattaa toistaa pitkin päivää tai niin pitkään, että voi kokea pelon ja ahdistuksen yms. negatiivisen tunteen hellittävän. Positiivista ajattelua kannattaa kehittää itsessään läpi koko elämän, sillä negatiiviset ajatuskoostumat pyrkivät esiin uudelleen, jos emme ole itsemme kanssa tarkkoja.